Vuorineuvos – visionääri ja uudisraivaaja – Berndt Grönblom perusti vuonna 1915 Ruokolahden pitäjään Vuoksenniskalle Elektrometallurgiska Aktiebolaget -nimisen metallisulaton, joka tuotti harkko- ja piirautaa romuraudasta sulattamalla. Tehdas työllisti alkuvaiheessa 150 työntekijää ja sai kansan suussa lempinimen ”Lurtiska”.
Grönblomin visiona oli varmistaa Suomen omavaraisuus raudan ja teräksen valmistuksessa. Imatra oli erinomainen paikka uudelle terästehtaalle, sillä Imatran koskesta saatiin riittävästi sähköä prosessiin ja raaka-ainetta oli saatavilla läheltä. Grönblom loi vankan pohjan nykymuotoiselle erikoisterästen valmistukselle.
Kehittäminen alkaa
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1918 Grönblom jatkoi raudanjalostuksen määrätietoista kehittämistä, mutta työ eteni hitaasti, sillä Vuoksenniskan sulattimolle tarvittiin lisää sähkövoimaa ja sitä saatiin vasta vuonna 1925 - silloinkin aivan liian vähän Grönblomin suuria suunnitelmia ajatellen.
Grönblom perusti Osakeyhtiö Vuoksenniska Aktiebolagetin nimissä sulattimon yhteyteen vuonna 1926 puuhiomon, jotta rajoitetusti saatavilla ollutta sähköenergiaa voitiin hyödyntää optimaalisesti.
Vuonna 1928 Elektrometallurgiska Aktiebolaget teki sähkön toimitussopimuksen Imatran Voiman kanssa, mikä osaltaan vauhditti uuden voimalaitoksen rakentamista Vuoksenlaaksoon.
Lopulta vuonna 1929 valmistunut valtion voimalaitos avasi aivan uudenlaiset mahdollisuudet sähkömetallurgisten prosessien laajempaan kehittämiseen. Sulattimoa laajennettiinkin seuraavina vuosina voimakkaasti ja teräksen kysyntä lähti kasvuun maamme teollistumisen vanavedessä.
Vuonna 1933 Elektrometallurgiska Aktiebolaget ja Osakeyhtiö Vuoksenniska Aktiebolaget yhdistyivät Oy Vuoksenniska Ab:ksi.
Nykyinen tehdas käynnistyi vaiheittain
Vuonna 1935 aloitettiin Imatran rautatehtaan rakentaminen nykyiselle paikalleen ja tuotanto käynnistyi vaiheittain vuosina 1936–1937. Uuden tehtaan vihkiäisiä vietettiin 1.6.1938.
Alkuvuosinaan rautatehdas sai raaka-aineensa naapuritontilla sijaitsevalta Outokumpu Oy:n Imatran kuparitehtaalta. Kuparitehtaan sivutuotteena syntyi kiisutuhkaa, jota voitiin hyödyntää harkkoraudan tuotannossa. Se oli teknisesti haastavaa, mutta onnistui Grönblomin aloittaman monivuotisen tutkimus- ja kehitysprojektin myötä.
Rautatehtaan ensimmäinen, 25 tonnin valokaariuuni, joka oli teholtaan 12 000 kW, oli yksi maailman suurimmista. Se pystyi tuottamaan noin 30 000 tonnia raakaterästä vuodessa. Toinen samanlainen uuni asennettiin tehtaalle vuonna 1939.
Tehtaan tuotannon jalostusarvoa nosti myös marraskuussa 1937 valmistunut karkeavalssaamo. Alkuvaiheessa Imatran Rautatehtaan tuotannossa olivat etusijalla kiskot ja erilaiset radanrakennustarvikkeet Valtionrautateitä varten.
Imatran tehdas suunniteltiin alusta lähtien sähköterästehtaaksi – tämän ansiosta Ovakon teräksen hiilijalanjälki on tänäkin päivänä 80 % maailmanlaajuista keskiarvoa pienempi.
Tehdas selvisi sotavuosista
Toisen maailmansodan vuosina, 1939–44, Imatran rautatehdas valjastettiin lähes yksinomaan maamme puolustusteollisuuden terästarpeiden täyttämiseen. Vuonna 1943 toiminta laajeni, kun tehtaan keski- ja hienovalssaamot otettiin käyttöön - joskin sotavuoden viivästyttivät ja välillä kokonaan keskeyttivätkin Imatran Rautatehtaan edelleen rakentamisen.
Jatkosodan pommituksissa tehdas vahingoittui monta kertaa, mutta pystyi jatkamaan toimintaansa. Rajanvedossa tehdas jäi niukasti – vain pari kilometriä – Suomen puolelle.
Sota-aikaa seurasi kasvun ja investointien vuosia. Tehtaan tuotantokapasiteettia lisättiin, koska Neuvostoliitolle maksettavat sotakorvaukset edellyttivät koko Suomen terästuotannon kapasiteetin nostamista.
1960-luvulla tehdas kasvatti vientimarkkinoitaan ja erikoisterästen tuotanto kasvoi nopeasti. Vuosina 1964–65 toteutettiin myös tehtaan suurin investointiohjelma sitten perustamisvuosien.
1960-luvun puolivälin odotettiin tuovan suhdannenousun, mutta se jäi tulematta ja eurooppalaisen terästeollisuuden rakennemuutos vaikutti tehtaan toimintaan. Vanhat yksiköt joutuivat omaksumaan uusia organisaatiomuotoja, ja vuonna 1969 johtavat suomalaiset erikoisterästeollisuusyritykset Vuoksenniska, Koverhar Oy ja Åminnefors yhdistyivät Ovako-yhtiöksi, johon Wärtsilä tuli mukaan osakkaaksi vuonna 1972.
Lopetusuhka ja uusi nousu
1970- ja 1980-luvulla Imatran tehtaan kannattavuutta parannettiin tekemällä jälleen merkittäviä investointeja uuteen teknologiaan. Vuonna 1986 muodostettiin suomalais-ruotsalainen konserni Ovako Steel, kun suomalainen Ovako ja ruotsalainen SKF Steel fuusioitiin.
Vuonna 1990 Ovakon tuotteiden menekki romahti Suomen yleistaloudellisen tilanteen mukana, ja valmistumaisillaan olevan modernisointi- ja laajennusohjelman taloudelliset rasitteet alkoivat painaa tehdasta.
Toukokuun alussa vuonna 1991 Ovako ilmoitti, että koko Imatran terästehdas suljettaisiin. Sulkemiselta kuitenkin vältyttiin, kun Imatran tehtaan johto sai tehtaan pelastettua Wärtsilän myötävaikutuksella ja Suomen valtion tuella. Ovako-konserni jaettiin ja Ovako jäi ruotsalaisomistukseen. Suomen tehtaalle perustettiin uusi yhtiö, Imatra Steel Oy Ab.
Valtion tuen ehtona oli investoinnit uuteen sähköuuniin sekä savukaasujen käsittelyyn. Niinpä Imatra Steelin aikana tehtaalle rakennettiin uusi, 80 tonnin valokaariuuni sekä savukaasujen puhdistuslaitos. Samalla alkoi määrätietoinen työ päästöjen vähentämiseksi.
Omistajaksi maailman 5. suurin teräsjätti
Vuonna 2005 Imatran terästehdas liitettiin osaksi uutta Ovako-konsernia ja tänäkin päivänä Imatran terästehdas jatkaa toimintaansa Ovakon lipun alla. Syyskuussa 2010 Ovakon osti sijoitusyhtiö Triton. Vuodesta 2019 Ovako-konserni on ollut japanilaisen Sanyo Special Steelin tytäryhtiö ja Nippon Steel Corporation -konsernin jäsen. Nippon Steel on maailman viidenneksi suurin terästuottaja.
Imatran terästehdas on Kaakkois-Suomen suurin metalliteollisuuden yritys ja yksi maakuntamme merkittävimmistä teollisuuden työnantajista. Tehdas työllistää noin 500 työntekijää ja sen vuotuinen tuotantokapasiteetti on 200 000 tonnia. Tuotannosta vientiin menee noin 80 prosenttia.
Tehdas on perustamisvuosistaan lähtien ollut alansa edelläkävijä – ja on sitä tänäkin päivänä. Yhdessä jalostamme terästä kestävälle yhteiskunnalle.
Lähteet:
Blomgren, C. (toim.), 2007. Vuoksenniskan vuorineuvos. Kustantaja: Ovako Bar Oy Ab.
Laakasuo, R., 1985, Berndt Grönblom ja hänen yrityksensä. Kustantaja: Ovako Oy Ab.
Blomgren, C. (toim.), 1999. Rautainen leipäpuumme. Kustantaja: Imatran Steel Oy Ab.
